”Minulla on ratkaisu” vai ”minä olen kiinnostunut”

Pilvikki Absetz ravisteli ammattilaisia ikäihmisten elämäntapamuutoksen tukijoina ja terveysneuvojina Liikkuen läpi elämän -seminaarissa 20.3.2018 Jyväskylässä.  Löydämmekö vain muutokseen haluttomia, osaamattomia tai muuten vaan hankalia tyyppejä vai olemmeko kiinnostuneita siitä mitä taitoja, tietoja ja tuntemuksia ikäihmisellä on.

Tutkimuksissa havaittiin, että hyviä tuloksia saatiin kun terveyskasvattajan lähestymistapa muuttui. Avainsana on pystyvyyden tunne, jota havainnollistettiin nelikentällä. Korkea pystyvyyden tunne ja korkea riskikäsitys eli tietoisuus terveellisten elämäntapojen hyödyistä tarkoittaa, että ihminen on vastaanottavainen neuvonnalle. Jos taas ihmisellä pystyvyyden tunne ja riskikäsitys ovat matalalla, hän suhtautuu välinpitämättömästi neuvontaan.  Jos sekä pystyvyyden tunne että riskikäsitys ovat korkealla, ihminen välttelee tietoa. Terveysneuvonnan lähtökohdaksi tulisi ottaa asiakkaan aiempi elämä: mitä hän on tehnyt, mistä asioista kiinnostunut ja mitä tietoa hänellä on itsestään. Neuvojan intuitio oikeista ratkaisuista ei riitä.

Toinen tärkeä neuvojan työkalu on vuorovaikutus, joka lisää asiakkaan ja neuvojan välistä luottamusta.  Vuorovaikutus on kuin lihastyö, sitä voi ja kannattaa harjoitella, kannustaa Absetz. Hän esitteli ns. PARAS-mallin, joka rakentaa luottamusta ja tekee kohtaamisesta voimaannuttavan. Siinä hyödynnetään motivoivan haastattelun perustekniikoita:

Positiivisuus: tuodaan esiin merkityksiä ja tuloksia, ”hyvä, koska..”
Aktiivinen kuuntelu: katseet, nyökyttelyt, eleet.
Reflektio: otetaan asiakkaan mahdolliset huolet vakavasti, ei ohiteta, ”sinua huolestuttaa, että..”
Avartavat kysymykset: ”kerrotko tarkemmin.., miten..? mitä..?”
Summa summarum: yhteenvedon tekeminen, ”eli siis..”, ”ja seuraavaksi..”

Elämäntapamuutos onnistuu pienin askelin. Autetaan ikäihmistä löytämään omia vahvuuksiaan ja mahdollisuuksia arjessa. Pienet teot, jotka saadaan yhdistettyä päivän rutiineihin automatisoituvat helpoimmin. Pystyvyys kasvaa siinä samalla.

Teksti: Minna Säpyskä-Nordberg