Miten sattumasta luodaan tottumus?
16.05.2022 12:02
Liikunnallinen elämäntapa kannattaa rakentaa vahvuuksien ja pienten, usein toistuvien rutiinien varaan. Isommat muutokset tarvitsevat paljon enemmän kykyjä, tilaisuuksia ja vahvaa motivaatiota.
Ihmiset kaipaavat monesti isoa elämäntaparemonttia, eikä pienten askelten mallia lasketa riittäväksi muutokseksi. Iso muutos tarkoittaa kuitenkin rajoittamista ja kieltäytymistä sekä ”supersankarin” tahdonvoimaa. Nämä asiat johtavat usein epäonnistumiseen ja sen myötä alentuneeseen pystyvyydentunteeseen.
Käyttäytymisen muutos ei ole suoraviivaista vaan hoipertelevaa toimintaa, johon vaikuttavat arjen häiriötekijät ja esteet. Liikkumaan kannustamista ei kannata tarkastella vain yksilön motivaation kautta. ”Unohda laiskan päivät ja lähde vain tekemään” -ajattelu ei ole riittävä lähestymistapa, sillä käyttäytymisen taustalla vaikuttavat aina myös kulttuuriset, väestö- ja ympäristötekijät
”Tarttis tehdä jotain” -herätyksessä motivaatio on keskeisessä asemassa. Haluanko tehdä oikeasti jotakin asialle? Kyvyissä ja taidoissa tehdä muutos on tärkeä huomioida toiminnan itsesäätely. Kuinka paljon on tahdonvoimaa ja itsehillintää, ja miten pystyy pitkäjänteiseen ja suunnitelmalliseen toimintaan. Tätä itsesäätelylihasta voi onneksi kasvattaa rutiininomaisissa tehtävissä kuten viikkosiivouksessa.
Arjen tilaisuudet ja ympäristön mahdollisuudet tulee hyödyntää liikkumaan kannustamisessa. Liikunnasta saadut kokemukset puolestaan vaikuttavat siihen syntyykö sattumasta säännöllinen tapa. Psykologisten perustarpeiden kautta on hyvä peilata iäkkäiden liikuntatarjontaa. Saako liikunnasta onnistumisen kokemuksia (pystyvyys)? Syntyykö yhteisöllisyyttä (yhteenkuuluvuus)? Voivatko liikkujat vaikuttaa sisältöihin (omaehtoisuus)?
Kuuntele ja auta toista
Ammattilaiset syyllistyvät usein tarjoamaan heti valmiita ratkaisuja asiakkaan ongelmaan. Asiakaslähtöinen tapa tuottaa myöntyvyyttä, mutta samalla myös avuttomuutta ja riippuvuutta, koska asiakas ei luota omaan osaamiseen. Tyyli voi synnyttää myös muutosvastarintaa eli torjuntaa ja välinpitämättömyyttä.
Vahvuuslähtöisessä ajattelussa ihmiselle syntyy tunne, että häntä aidosti kuunnellaan ja hänen ajatuksensa hyväksytään. Silloin ollaan uteliaita, empaattisia ja kysytään avartavia kysymyksiä: Miten sinä koet tämän? Mitä sinulle tarkoittaa liikunta ja liikkuminen? Miten se toteutuu arjessasi? Mikä nyt toimii? Miten sitä lisättäisiin? Muutokseen ei motivoida vaan lähdetään kuuntelemaan ja auttamaan toista. Autetaan rakentamaan liikunnallista elämäntapaa ihmisen vahvuuksien varaan. Tuetaan pieni, useita ja usein toistuvia tekoja, jotta niistä syntyisi tottumuksia.
Kansanterveystieteen professori Pilvikki Absetz Tampereen yliopistolta luennoi Liikkumaan motivoimisesta Liikkuen läpi elämän -seminaarissa Turussa 4.5.2022.
Teksti: Anne Honkanen