Harjoittelu parantaa iäkkäiden henkilöiden fyysistä suorituskykyä

 

Fyysinen suorituskyky heikkenee iän myötä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että voima- ja kestävyysharjoittelun avulla voidaan parantaa ikäihmisten fyysistä suorituskykyä, kuten lihasvoimaa ja tasapainoa.

Amerikkalainen tutkimusryhmä (The LIFE Study Investigators 2006) halusi tarkastella tutkimuksessaan fyysisen harjoittelun vaikutuksia iäkkäiden henkilöiden fyysiseen suorituskykyyn käyttämällä arvioinnissa Lyhyttä fyysisen suorituskyvyn (SPPB)-testistöä (Short Physical Performance Battery, Guralnik ym. 1994) ja 400 metrin kävelynopeustestiä. SPPB -testistö koostuu kolmesta osiosta (tasapainon hallinta, alaraajojen lihasvoima ja kävelynopeus), joista kukin pisteytetään asteikolla 0-4 (0 heikoin suoritus, 4 paras suoritus). Testistön yhteispistemäärä vaihtelee täten henkilön suorituksen mukaisesti 0 ja 12 pisteen välillä.

Tutkimukseen osallistui 424 toiminnanvajausriskissä olevaa 70–89-vuotiasta vähän liikkuvaa ikäihmistä. Puolet tutkittavista arvottiin koeryhmään (n=213) ja puolet kontrolliryhmään (n=211). Koeryhmän harjoittelu koostui 12 kuukauden yhdistetystä voima-, tasapaino-, kesto ja liikkuvuusharjoittelusta. Harjoittelu oli jaettu kolmeen osaan: aloitus- (viikot 1-8), siirtymä- (viikot 9-24) ja ylläpitovaihe(viikot 25–52). Aloitusvaiheessa harjoittelu sisälsi ohjattua ryhmäharjoittelua 3 kertaa viikossa 40–60 minuuttia kerrallaan.  Siirtymävaiheessa ohjatun ryhmäliikunnan määrää vähennettiin 2 kertaan viikossa ja aloitettiin kesto-, voima- ja liikkuvuusharjoitteita sisältävä kotiharjoittelu vähintään 3 kertaa viikossa. Ylläpitovaiheessa kotiharjoittelua jatkettiin ja tarjottiin myös mahdollisuus osallistua ohjattuun ryhmäliikuntaan 1-2 kertaa viikossa.

Eri harjoittelun vaiheissa ohjattu ryhmäliikunta koostui pääasiassa kävelyharjoittelusta. Tavoitteena oli, että kävelyä kertyi vähintään yhteensä 150 minuuttia viikoittain. Jokainen harjoittelukerta sisälsi lyhyen lämmittelyn ja varsinaisen kävelyharjoittelun lisäksi alaraajojen voima-, tasapaino ja liikkuvuusharjoitteita. Harjoittelun intensiteettiä arvioitiin Borgin asteikolla. Kävelyharjoittelu ohjeistettiin tekemään Borgin asteikolla 13 (hieman rasittava) ja pyydettiin välttämään harjoittelua yli 15(rasittava) tai alle 11(kevyt) tasolla. Voimaharjoittelu toteutettiin Borgin asteikolla 15-16 (rasittava). Kontrolliryhmä kokoontui kuukausittain pienryhmissä 12 kuukauden intervention ajan, jolloin heille annettiin tietoa terveellisistä elintavoista ja ohjattiin kevyitä yläraajoja venyttäviä liikkeitä.

SPPB-testistö sekä 400 metrin kävelynopeustesti tehtiin kaikille tutkittaville tutkimuksen alussa sekä 6 ja 12 kuukautta intervention aloittamisen jälkeen.

Ennen harjoittelun aloittamista tutkittavien keskimääräinen SPPB -testistön pistemäärä oli 7.5. Ryhmäharjoittelu paransi koeryhmän SPPB -pistemäärää kontrolliryhmään verrattuna siten, että koe vs. kontrolliryhmän pistemäärä 6kk mittapisteessä oli 8.7 vs. 8.0 (p<.001) ja 12 kk mittapisteessä 8.5 vs. 7.9 (p<.001). Harjoittelu paransi merkitsevästi myös koeryhmän kävelynopeutta. Lisäksi havaittiin, että koeryhmään kuuluvien henkilöiden riski kyvyttömyydelle kävellä 400 metriä oli 12 kuukauden harjoittelun jälkeen 29 % pienempi kontrolliryhmään verrattuna.

Ohjattu fyysinen harjoittelu paransi iäkkäiden henkilöiden SPPB -pistemäärää ja fyysistä suorituskykyä.

Minna Mänty

Alkuperäisjulkaisu:

The LIFE Study Investigators: Pahor M, Blair SN, Espeland M, Fielding R, Gill TM, Guralnik JM, Hadley EC, King AC, Kritchevsky SB, Maraldi C, Miller ME, Newman AB, Rejeski WJ, Romashkan S, Studenski S. Effects of a Physical activity Intervention on Measures of Physical Performance: Results of the Lifestyle Interventions and Independence for Elders Pilot (LIFE-P) Study. J Gerontol A Biol Sci Med Sci. 2006 Nov;61(11):1157-65.