Sairaalahoidon jälkeen toteutetun liikuntaharjoittelun vaikutukset iäkkäiden naisten lihasvoimaan, tasapainoon ja kävelykykyyn

 

Iän myötä tapahtuva lihasmassan ja -voiman vähentyminen heikentävät ikäihmisen liikkumis- ja toimintakykyä. Akuutti sairaus ja liikkumattomuus, esimerkiksi sairaalahoitoon jouduttaessa, saattavat heikentää lihasvoimaa entisestään aiheuttaen ongelmia myös kävelykyvyssä ja tasapainon hallinnassa.

Leena Timosen (Timonen 2007) väitöskirjaan liittyvässä tutkimuksessa (Timonen ym. 2002) tarkasteltiin sairaalahoidon jälkeen toteutetun liikuntaharjoittelun vaikutuksia iäkkäiden naisten fyysiseen suorituskykyyn.

Tutkimukseen valittiin 68 yli 75-vuotiasta naista, jotka olivat akuutin sairauden seurauksena joutuneet sairaalahoitoon ja joilla oli vaikeuksia liikkumiskyvyssä ja tasapainossa. Puolet tutkittavista arvottiin kuntosaliryhmään (34 naista) ja puolet kotivoimisteluryhmään (34 naista).

Kuntosaliryhmä aloitti harjoittelun noin viikko sairaalasta kotiuttamisen jälkeen. Harjoittelu toteutettiin kaksi kertaa viikossa 10 viikon ajan ja jokainen harjoittelukerta kesti noin 90 minuuttia. Voimaharjoittelu sisälsi kuntosalilaitteilla toteutettuja polven ojennus- ja koukistusharjoituksia sekä lonkan loitonnus- ja lähennysharjoituksia. Harjoittelu oli nousujohteista siten, että painoja lisättiin keskimäärin 2-3 kertaa harjoittelujakson aikana. Tavoitteena oli, että henkilö pystyi kannustettuna tekemään kaksi 10 toiston sarjaa kullekin lihasryhmälle. Voimaharjoittelun lisäksi ryhmäharjoitteluun sisältyi toiminnallisia harjoitteita, kuten tuolilta ylösnousuja, seisoen tehtäviä lonkan koukistus-ojennus liikkeitä ja varpaille nousuja, tasapainoharjoitteita sekä kyynärnivelen koukistuksia kevyen lisäpainon kanssa. Jokaista toiminnallista harjoitetta tehtiin kaksi 15 toiston sarjaa. Harjoittelu sisälsi myös rentoutuksen.

Kotivoimisteluryhmälle ohjattiin yhden kotikäynnin aikana kotivoimisteluohjelma, joka sisälsi samoja toiminnallisia harjoitteita kuin kuntosaliryhmässä, mutta ohjelma ei sisältänyt voimaharjoitteita. Jokaista harjoitetta pyydettiin tekemään kaksi 15 toiston sarjaa 2-3 kertaa viikossa 10 viikon ajan.

Tutkittavien lihasvoimaa, kävelynopeutta ja tasapainoa mitattiin ennen ja jälkeen 10 viikon harjoittelujakson sekä 3 ja 9 kk kuluttua harjoittelujakson päättymisen jälkeen.  Polven maksimaalinen isometrinen ojennusvoima mitattiin dynamometrillä, kävelynopeus 10 metrin kävelytestillä ja tasapaino Bergin tasapainotestillä.

Voimaharjoittelun seurauksena kuntosaliryhmän maksimaalinen isometrinen polven ojennusvoima (+21 % vs. +5 % p= 0.009), tasapaino (+4.4 vs. -1.3 pistettä, p= 0.001) ja kävelynopeus (+0.12 m/s vs. -0.05 m/s, p= 0.035) parantuivat merkitsevästi kotivoimisteluryhmään verrattuna. Harjoittelun vaikutukset heikentyivät vähitellen harjoittelujakson päättymisen jälkeen, mutta olivat osittain havaittavissa vielä 9 kk kuluttua harjoittelun päättymisestä.

Tutkimus osoitti, että kuntosaliharjoittelulla voidaan parantaa iäkkäiden sairaalasta kotiutettujen naisten lihasvoimaa, tasapainoa ja kävelynopeutta. Iäkkäiden kuntosaliharjoittelu todettiin perusterveydenhuoltoon hyvin sopivaksi ja turvalliseksi kuntoutusmuodoksi.

Minna Mänty

Alkuperäisjulkaisu:

Timonen L, Rantanen T, Ryynänen O-P, Taimela S, Timonen TE & Sulkava R. A randomized controlled trial of rehabilitation after hospitalization in frail older women: effects on strength, balance and mobility. Scand J Med Sci Sports. 2002 Jun;12(3):186-92.
Timonen L. Group-Based Exercise Training in Mobility Impaired Older Women. Effects of an Outpatient Multi-Component Training Program on Physical Performance, Mood, Functional Abilities and Social Welfare and Healthcare Costs After Acute Hospitalization. 2007. Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede 406.